Kuvakaappaus Ylen vaalikoneesta.
kuntavaalit 2021

Kuntavaalikampanjan toinen vaihe ohi

Huhhuh! Kuntavaalikampanjani toinen osio on lähes ohi ja on aika kirjoittaa pientä analyysiä kuntavaalikampanjan rakenteesta sekä vaalikoneista.

Kampanjan neljä vaihetta

  • Ensimmäinen vaihe on se, kun ihminen nimetään ehdokkaaksi. Tulee ehdokassopimus, viralliset vaalikuvat, kampanjoinnin käynnistämiseen liittyvät mietinnyt muun muassa teemoista.
  • Toinen vaihe on se, johon sijoittuu kaikki vaalikoneiden deadlinet: Ehkä yksi eniten aikaa vievistä ja tietyllä tapaa inhottavimmista, mutta myös nautinnollisimmista asioista. Se on sitä aikaa, kun yötä myötän täytetään vaalikoneita stressaantuneena ja mietitään, että oliko ehdolle lähteminen virhe, vaikkakaan ei ehkä hirveän tosissaan. Erilaiset ehokkaiden omat keskusteluryhmät täyttyvät keskustelusta eri kysymyksistä ja perustelujen muotoiluista, sekä siitä, että miten kysymys pitäisi ymmärtää ja välillä myös kysymysten kritisoimisista.
  • Kolmas vaihe on katukampanjointivaihe! Vaalikampanjan paras osio omasta mielestäni. Tässä kohtaa valtaosa kampanjan työstä on jo ohi, enää on jäljellä konkreettinen äänestäjien hankkiminen. Tämä on raskasta aikaa, koska pahimmillaan ehdokkaana saattaa olla menossa aamukuudesta iltayhdeksään, jonka jälkeen syö nopeasti, tekee seuraavan päivän sosiaalisen median postaukset ja menee nukkumaan – ja sama rumba aamulla uudelleen. Kolmas vaihe huipentuu virallista vaalipäivää edellisenä iltana, jolloin on viimeiset hetket luukuttaa flaikkuja ja olla kaduilla.
  • Neljäs vaihe on vaalivalvojaiset ja niiden jälkeinen tunnemylly, joka saattaa vaihdella todella loistavasta todella kammottavaan riippuen omista odotuksista sekä saadusta äänimäärästä. Neljänteen vaiheeseen kuuluu olennaisesti myös uupumus ja väsymys, sekä lepääminen. Joillain neljäs vaihe kestää vain joitain päiviä, joillain se voi kestää jopa kuukausia.

Mutta niin, eli siis toinen osio on pikkuhiljaa ohi! Tietysti tässä on vielä yksi vaalikone täytettävänä, mutta neljästä isoimmasta kolme on täytetty ja lähetetty! Edellisissä kuntavaaleissa neljästä isosta taisin täyttää yksi tai jopa vain kaksi, joten tähän mennessä tulos on erinomainen. Viimeisenä on Iltalehden vaalikone, joka ei prioriteettilistallani ole mitenkään erityisen korkealla.

YLEn vaalikone on jopa lähes mukava. Osittain syynä ehkä se, että osan kysymyksistä olin ehtinyt jo täyttää ennen kuin vaalit siirtyivät huhtikuulta kesäkuulle. Länsiväylän vaalikone oli helppo, ja iloisena yllätyksenä siinä ei ollut sellaisia kysymyksiä kuin onko koti, uskonto ja isänmaa hyvä arvo politiikassa tai tulisiko samaa sukupuolta olevalla parilla olla avio- ja adoptio-oikeus. Vaikka moni vaalikone ilokseni oli korvannut jälkimmäisen kysymyksellä tulisiko kuntani liputtaa sateenkaarilipuilla Pride-viikon kunniaksi, oli yhdessä vaalikoneessa silti tuo kysymys. Aika vahvasti sitä myös perustelussa kritisoin.

Kysymys avio- ja adoptio-oikeudesta

Joillekin on ehkä samantekevää mitä mieltä ehdokas on seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, mutta minulle se ei ole. Jollen itse ole ehdolla, enkä tuntisi yhtäkään ehdokasta ennalta, minulle olisi todella olennaista tietää, että onko ehdokas sitä mieltä, että minua ei saisi olla olemassakaan vai että hän tukee minua kaikin mahdollisin keinoin. Siks haluan ehdottomasti jatkossakin pitää vastaavanlaisen kysymyksen vaalikoneissa. Se tulisi kuitenkin olla huomattavasti ajankohtaisempaan aiheeseen liittyen ja vieläpä sellainen, että ajankohtaisissa vaaleissa valittava päättäjä pystyy siihen puuttumaan. Avio- ja adoptio-oikeus ei ole sellainen asia. Laki sukupuolineutraalista avioliittolaista hyväksyttiin eduskunnassa jo monta vuotta sitten, voimaankin se tuli jo neljä vuotta sitten. Se on asia, jota ei enää tulisi kysyä vaalikoneessa.

Pahimmillaan kysymys avio- ja adoptio-oikeudesta samaa sukupuolta oleville pareille on homofobinen. Kysymyksen kohteena olevana ihmisenä ja ehdokkaana on myös äärimmäisen nöyryyttävää joutua vastaamaan omia oikeuksiaan koskevaan kysymykseen. Se voi aiheuttaa myös esimerkiksi vääränlaisuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Se voi jopa vaikuttaa siihen, että kokeeko ihminen äänestysoikeuden itselleen hyväksytyksi. Siksi kysymys on äärimmäisen huono ja ongelmallinen.

Pahimmillaan kysymys avio- ja adoptio-oikeudesta samaa sukupuolta oleville pareille on homofobinen.

Kysymys arvoista

Mitä taas tulee kysymykseen kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Todellisuudessa kysymys yrittää erottaa arvoliberaalin ja -konservatiivin toisistaan. Mikäli vastaa olevansa sitä mieltä, että ne ovat hyviä arvoja poliittisessa päätöksenteossa, on arvokonservatiivi. Mikäli taas on eri mieltä, on arvoliberaali. Ongelmallisen kysymyksestä tekee se, että varmasti jokainen arvostaa kotiaan. Jokainen arvostaa myös kotimaataan. Minun isänmaahani ei kuulu kuitenkaan rajat kiinni -huutelu ja syrjintä. Minun isänmaani on moninainen. Uskonto itsessään taas ei ole hyvä arvo poliittisessa päätöksenteossa ja usein sitä käytetäänkin väärin perustelemaan ihmisten eriarvoisuutta ja toisten oikeuksien polkemista. On kuitenkin tosiasia, että Suomen laki on saanut alkunsa uskonnosta, ja uskonto on opettanut myös paljon hyvää etiikasta ja moraalista.

Toivottavasti seuraavissa vaaleissa olisi jo päästy hiukan eteenpäin ongelmallisista kysymyksistä!

Käy tutustumassa YLEn vaalikoneen vastauksiini täältä!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *